Terveys
Kuten kaikilla roduilla esiintyy myös irlanninsettereillä joukko periytyviä vikoja ja sairauksia. Koiran normaaliin elämään perheenjäsenenä useimmat näistä virheistä eivät kuitenkaan vaikuta.
Irlanninsettereille tyypillisin sairaus on lonkkanivelen kehityshäiriö ”lonkkavika”. Lisäksi rodulla tavataan luustosairauksista hieman kyynärnivelen kasvuhäiriöitä, spondyloosia sekä purentavikaa ja häntämutkia. Irlanninsettereillä on oma immuunipuutossairaus CLAD, johon on olemassa geenitesti. Testi löytyy myös silmäsairauksista silmän verkkokalvon rappeuman, PRA rcd1- rcd4-muodoille.
Lisäksi settereillä tavataan allergioita, osteokondrioosia, ruokatorven laajentumaa ”MO”, kasvaimia, korvatulehduksia, napatyrää, kivespuutoksia, epilepsiaa ja kilpirauhasen vajaatoimintaa. Myös mahalaukun laajentuma ja kiertymä ovat syvärintaisten rotujen tavoin settereille mahdollisia. Käyttölinjaisissa linjoissa on tavattu myös kääpiökasvuisuutta.
Lisätietoja näistä erilaisista sairauksista ja niiden vaikutuksesta rotuun löydät rotujärjestön sivuilta sekä kasvattajilta.
Irlanninsetterin kokonaisvaltaisen terveyden edistäminen on yhdistyksemme keskeisiä tavoitteita ja edellytys rodun menestykselle myös tulevaisuudessa niin harrastus- kuin perhekoiranakin.
Punainen irlanninsetteri kuuluu PEVISA:n. Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma on Suomen Kennelliiton hyväksymä ohjelma, jolla pyritään ehkäisemään koirilla esiintyviä erityisen perinnöllisiä vikoja ja sairauksia. Ohjelman pääpaino on ongelmien ennalta ehkäisemisessä.
Pevisan raja-arvot punaisille irlanninsettereille:
Lonkkakuvaus-pakko, min. ikä kuvaushetkellä 12 kk. HD raja-arvo B tai indeksi 102
Punaisilla irlanninsettereillä ei saa pentueen rekisteröintihetkellä olla yli 40 rekisteröityä jälkeläistä Suomessa. Viimeinen pentue voidaan kuitenkin rekisteröidä kokonaan.
Punavalkoinen irlanninsetteri ei vielä kuulu PEVISA:n.